Varjo

1. Pakeneva varjo.. Katoamaan tuomituksi tietävä luotu olento, ihminen tunnistaa kohtalonsa varjon kohoamisessa tai sen ohikiitävässä läsnäolossa: ”päivä laskee, illan varjot pitenevät” (Jer. 6:4); samoin käy ihmiselämälle, jonka asteet karttuvat vääjäämättä ajan kellotaululle (2. Kun. 20:9 ff.). Ihminen on pysähtymättä pakeneva varjo (Job 14:2; vrt. Job 8:9); hänen päivänsä laskevat kuin varjo yössä (Ps. 102:12; Ps. 144:4), ja ne kuluvat toivottomina kuolemaan (1. Aikak. 29:15; Viis. 5:9). Turhan elämän halki hän kulkee varjon lailla (Saarn. 6:12; Ps. 39:7); mutta tässä peruuttamattomassa kulussa, kokiessaan oman muuttuvaisuutensa, hän säilyttää uskonsa ”valojen Isään, jossa ei ole vaihtelua eikä muutoksen varjoa” (Jaak. 1:17).

2. Pimeys ja kuoleman varjo.. Turvautuen kyseenalaiseen etymologiaan mutta todellisuudentajun syvyydellä Septuaginta käänsi tavallisesti heprean sanan, joka merkitsee ”syvää varjoa”, ilmauksella ”kuoleman varjo”; evankelistat osoittivat sen oikeaksi (Jes. 9:1; Matt. 4:16; Luuk. 1:79). Varjo ei nimittäin ole vain muuttuva ja pakeneva ilmiö, vaan tyhjyys, olemattomuus, tuo synkkä pimeys, jota Job onnettomuudessaan toivoo (Job 3:1–6). Toivoton sheol, kuoleman maa, on pimeyden ja varjon maa (Job 10:21), jossa kaikki valo on pelkkää yötä. Koettelemus riistää jo tämän elämän aikana ihmiseltä elävien valon: ”Silmäluomillani on varjo” (Job 16:16).

3. Varjon valtias.. Kuoleman uhkaavan varjon edessä ainoa apu on yksin Jumala. Hän, joka muuttaa sakeaksi varjoksi sen näennäisen valon, jonka syntinen itselleen lupaa (Jer. 13:16; vrt. Ps. 44:20), voi myös ”tuoda pimeän varjon valoon” (Job 12:22) ja ”vetää varjosta ja pimeydestä ne, jotka olivat niiden vankeina” (Ps. 107:10, 14). Siksi psalmista huudahtaa luottamusta täynnä: ”Vaikka kulkisin varjon laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet kanssani” (Ps. 23:4). Tämä toivo on käynyt todeksi siitä lähtien, kun Jesajan profetia on täyttynyt Kristuksessa: ”Varjojen maassa asuville loisti valo” (Matt. 4:16; Jes. 9:1).

1. Maanpäälliset varjot.. Arkielämässä, varsinkin idässä, varjoa arvostetaan, sillä se suojaa auringon paahteelta. Kaikki luodut kaipaavat varjoa: lootuksen alla hurja Behemot (Job 40:22), puiden alla linnut, eläimet ja ihmiset (Hes. 31:6); siksi varjoa antava puu symboloi suojelevaa voimaa: kuten Daniel selittää Nebukadnessarille: ”Puu olet sinä, oi kuningas” (Dan. 4:17 ff.). Samoin turvan antaa kuninkaan varjo (Tuom. 9:15); vanhurskas ruhtinas on ”kuin kallion varjo kuivettuneella maalla” (Jes. 32:2). Tällainen varjo voi kuitenkin olla petollinen: sekä kuivettuneen risiinipensaan varjo Joonaan pään päällä (Joona 4:5 ff.) että Israelin kuninkaan varjo (Valit. 4:20); vielä paljon petollisempi on Egyptin varjo (Jes. 30:2) tai ”Libanonin setrien” varjo: ne voidaan hetkessä repiä juuriltaan ja syöstä kuiluun niiden kanssa, jotka turvaavat niiden petolliseen varjoon (Hes. 31; Dan. 4).

2. Jumalan varjo.. Hauraan suojan sijaan Jumala yksin antaa varman varjon. On lähdettävä pyhien puiden miellyttävästä varjosta (Hoos. 4:13) ja löydettävä Jahvessa varjo kaikkina aikoina (Ps. 121:5; Jes. 25:4 ff.). Uskovan toiveena on ”asua Shaddain varjossa” (Ps. 91:1), olla todellisena Palvelijana hänen voimakkaan kätensä varjossa (Jes. 49:2; 51:16) tai hänen siipiensä alla (Ps. 17:8; Ps. 57:2 ff.; Ps. 63:8).

Näiden vertausten taustalta löytyy joitakin Eksodukseen liittyviä muistoja. Septuaginta ymmärsi tämän, kun se käänsi verbin *sakhan* (peittää, asua, levätä) sanoilla *skiazein*, *episkiazein* (peittää varjollaan, varjostaa). Silloin pilvi varjosti Jumalan telttaa (2. Moos. 40:35) ja määräsi näin leiriytymisten keston (4. Moos. 9:18, 22); se peitti varjollaan myös israelilaiset (4. Moos. 10:34) ja suojeli heitä ihmeellisellä tavalla, kuten Viisauden kirjassa sanotaan (Viis. 19:7). Tämä suojelu uudistuu viimeisinä aikoina. Puhdistetun Siionin yllä lepää Jahven kunnia kuin ”katos ja teltta, varjona päivällä suojaamassa kuumuudelta ja turvana ja suojana sateelta ja rajuilmalta” (Jes. 4:5 ff.). Ja kun Israel vaeltaa tämän jumalallisen kunnian alla, ”metsät antavat sille varjon” (Bar. 5:7 ff.; vrt. Bar. 1:12).

Temppelin vihkimisen aikana pilvi täytti kaikkeinpyhimmän, ja Salomo huudahti: ”Jahve on päättänyt asua pimeässä pilvessä” (1. Kun. 8:12). Suojelun ajatukseen liittyy tässä myös Jumalan läheinen läsnäolo. Tässä merkityksessä Jerusalem voi, kuten Laulujen laulun morsian, ”istua kaipaamansa varjon alla” (Laul. 2:3). Mariassa toiveesta tuli todellisuutta, kun Jumalan voima varjosti hänet (Luuk. 1:35), ja hän tuli raskaaksi hänestä, jonka yllä pilvi lepää kirkastumisessa (Luuk. 9:34 rinnakk.).

3. Israelin varjo.. Valitusta kansasta tulee vuorostaan jumalallisen suojelun lähde. Muinoin Israelin viiniköynnös levittäytyi muiden valtakuntien yläpuolelle ja peitti vuoret varjollaan (Ps. 80:11). Jumalan tuomion kukistamana Israelista tulee lopulta jälleen ”vihreä puu, johon linnut tulevat pesimään” (Hes. 17:23; vrt. Dan. 4:9), näkyvä esikuva Jumalan kaikille kansoille avoimesta valtakunnasta (Matt. 13:32 rinnakk.). Samoin kun Pietari parantaa sairaan varjollaan (Ap. t. 5:15), hän ilmaisee Jumalan pelastavan läsnäolon Kirkossaan.