Spitaali

Samaan ryhmään varsinaisen spitaalin kanssa (nega: sana, joka merkitsee alun perin ”haavaa, iskua”) Raamattu kokoaa eri nimitysten alle useita erityisen tarttuvia ihosairauksia ja jopa vaatteiden ja muurien homeen (3. Moos. 13:47 ff.; 3. Moos. 14:33 ff.).

1. Spitaali saastaisuutena ja Jumalan rangaistuksena. Lain mukaan spitaali on tarttuvaa saastaa; siksi spitaalinen suljetaan yhteisön ulkopuolelle parantumiseensa ja ”rituaaliseen puhdistukseensa” asti, mikä edellyttää uhria synnin tähden (3. Moos. 13–14). Tämä spitaali on varsinainen ”vitsaus”, jolla Jumala lyö (naga) syntisiä. Israelia uhkaa tämä (5. Moos. 28:27, 35). Egyptiläisiä se kohtaa (2. Moos. 9:9 ff.), samoin Mirjamia (4. Moos. 12:10–15) ja Ussiaa (2. Aikak. 26:19–23). Se on siis periaatteessa synnin merkki. Jos kuitenkin kärsivä Palvelija saa Jumalalta iskun (naga; Vulg.: leprosus), niin että hänen edessään käännytään pois niin kuin spitaalisen edessä, syynä on se, että syyttömyydestään huolimatta hän kantaa ihmisten syntejä, ja he paranevat hänen haavojensa kautta (Jes. 53:3–12; vrt. Ps. 73:14).

2. Spitaalisten parantaminen. Parantuminen voi tapahtua luonnollisesti mutta myös ihmeen kautta, kuten Naamanin parantuminen Jordanin vesissä (2. Kun. 5), joka on merkki Jumalan suosiosta ja profeetallisesta voimasta. Kun Jeesus parantaa spitaalisia (Matt. 8:1–4 rinnakk.; Luuk. 17:11–19), hän voittaa varsinaisen vitsauksen; hän parantaa ihmiset, joiden sairaudet hän ottaa kantaakseen (Matt. 8:17). Puhdistamalla spitaaliset ja palauttamalla heidät yhteisöön hän poistaa ihmeellisellä teolla eron puhtaan ja saastaisen väliltä. Jos hän vielä määrää lain mukaiset uhrilahjat, se tapahtuu todistukseksi: papit toteavat näin hänen kunnioittavan lakia ja samalla hänen ihmeellisen voimansa. Yhdessä muiden parantumisten kanssa spitaalisten parantaminen on siis merkki siitä, että hän todella on ”se, jonka on määrä tulla” (Matt. 11:5). Siksi hänen lähettämänsä kaksitoista saavat tehtäväkseen ja vallan osoittaa tällä merkillä, että Jumalan kuninkuus on täällä (Matt. 10:8).