Maistaa

Maistaa merkitsee toisinaan ravinnon nauttimista (Joh. 3:7; Kol. 2:21), mutta ennen kaikkea makujen aistimista ja arvostamista kokemuksemme kaikilla alueilla (2. Sam. 19:36). Raamattu soveltaa tätä moraalisten arvojen erotteluun sekä Jumalan ja Kristuksen syvälliseen tuntemiseen, jotka ilahduttavat elämäämme täällä maan päällä ja taivaassa.

I. Erottelukyky. Makuun sisältyy viisauden eri muotoja: taitoa (1. Sam. 25:33), tahdikkuutta (Sananl. 11:22), kypsää harkintaa (Sananl. 26:16). Se on Jumalan lahja (Ps. 119:66), jonka hän voi ottaa pois (Job 12:20); samalla se on iän ja kokemuksen hedelmä (Job 12:11 f.). Se ohjaa ihmisen toimintaa käytännöllisimmissäkin asioissa (Sananl. 31:18). Sen ylin muoto, hyvän ja pahan erottaminen, ei kuitenkaan ole vain moraalinen arvo, vaan jo uskonnollinen ja uskoon perustuva (Ps. 119:66); se huipentuu mieltymykseen Jumalan sanaan, joka havaitaan suloiseksi (Hes. 3:3), ja hänen käskyihinsä (Ps. 119:16; Room. 7:22).

2. Uskonnollinen kokemus. Viisauden erottelukyvyn tuolla puolen on kokemus Jumalan meitä kohtaan osoittamasta rakkaudesta. Ajalliset siunaukset ilahduttavat VT:n vanhurskasta, joka noudattaa Jumalan lakia (Neh. 9:25; Jes. 55:2). Hän nauttii mannan rajattoman moninaisista herkuista (Viis. 16:20 f.), kokee, kuinka hyvä Herra on (Ps. 34:9), ja kiinnittyy häneen ainoana aarteenaan (Job 22:26).

UT:ssa koko kastetun elämä on yhteyttä ylösnousseeseen Kristukseen, mutta kasteen vastaanottamiseen sisältyy syvällinen kokemus siitä, että on päässyt lopullisesti osalliseksi pelastuksen taivaallisista hyvyyksistä: osallisuudesta Pyhään Henkeen, uskossa omaksutusta evankeliumin sanasta sekä Jumalan voiman ilmenemisestä, joka jo luo uutta maailmaa (Hepr. 6:4 f.). Kaikki tämä on ylivertainen vakuus Jumalan hyvyydestä (1. Piet. 2:3). Tämä lempeys tulee meille siitä katkeruudesta, jonka Jeesus maistoi kuolemassa (Hepr. 2:9) säästääkseen meidät iankaikkisen kuoleman maistamiselta (Joh. 8:52). Se on autuuden esimakua (Ilm. 2:17).