Juosta

Kirjaimellisen merkityksen lisäksi — kun esimerkiksi kuninkaallisen kaartin juoksijat kiiruhtavat ilmoittamaan taistelun uutiset (1. Sam. 22:17; 2. Sam. 18:19–27) — Raamatussa verbillä ”juosta” on myös kuvaannollinen käyttö (kreikaksi *trecho*; toisinaan *dioko*: ”kiiruhtaa kohti”, ”jatkaa [juoksuaan]” ja siitä ”vainota”). Sillä luonnehditaan Jumalan sanan dynaamisuutta tai niiden dynaamisuutta, jotka julistavat sitä. Myöhemmin, kreikkalaisessa maailmassa harjoitettujen urheilukilpailujen vaikutuksesta, sana alkaa tarkoittaa myös elämän ”juoksua”, päämäärään suuntautuvaa elämää.

1. Jumalan sana juoksee:. Jumalan sana on nopea, vaikuttava ja dynaaminen: ”Taivaiden korkeuksista sinun kaikkivaltias sanasi syöksyi kuninkaalliselta valtaistuimelta” (Viis. 18:15; vrt. 1. Sam. 22:17). Se syöksyy soturin tavoin Jobia vastaan (Job 16:14): juoksijan nopeutta kuvaava mielikuva on vaihtunut loikan mielikuvaksi. ”Jumala lähettää sanansa maan päälle, nopeasti kulkee hänen sanansa” (Ps. 147:15; vrt. Jes. 55:11). Ehkä Paavali viittaa tähän kohtaan pyytäessään rukoilemaan, että ”Herran sana toteuttaisi juoksunsa” (2. Tess. 3:1). Myös profeetat kulkevat kuninkaan juoksijoiden jäljissä (1. Sam. 8:11) ja juoksevat julistamaan Sanaa. ”Jahven käsi oli Elian yllä; hän vyötti kupeensa ja juoksi Ahabin edellä Jisreelin liepeille” (1. Kun. 18:46). Samoin tekevät profeetat, joita Jumala ei ole lähettänyt: ”He juoksevat, vaikka en ole heille puhunut mitään, ja profetoivat” (Jer. 23:21).

2. Elämä on kilpajuoksu.. Ihmisen olemassaoloa verrataan usein vaellukseen (Job 8:12; 1. Joh. 1:6–7); siitä tulee kilpajuoksu, kun halutaan kuvata innokasta kuuliaisuutta tai kiireellistä tehtävää. Joskus kyse on yhä Sanan julistamisesta, kuten Johannes Kastajalla, joka saattoi juoksunsa päätökseen (Ap. t. 13:24 f.), tai Paavalilla, jonka juoksuna oli hyvän uutisen julistaminen (Ap. t. 20:24). Verbi voi kuitenkin tarkoittaa myös yksinkertaisesti sitä iloista muotoa, jonka vanhurskas elämä saa: Jumalan teillä vaeltamisen kielikuvaan se lisää ilon, innokkuuden ja elävyyden sävyn. ”Juoksen sinun käskyjesi tietä, sillä sinä olet avartanut sydämeni” (Ps. 119:32); ”Ne, jotka odottavat Jahvea, ... saavat siivet kuin kotkat; he juoksevat eivätkä väsy” (Jes. 40:31). Kun tämä koko elämän kiivaus Jahven palveluksessa siirretään Laulujen laulun kieleen, siitä tulee ilosta haltioituneen morsiamen intoa Yljän äänen kuullessaan: ”Vedä minut mukaasi, juoskaamme!” (Laul. 1:4). Eikö Pietarin ja Johanneksen juoksu Herran haudalle (Joh. 20:4) herätä meissä samankaltaista ajatusta?

Paavalin tekstissä tästä juoksusta tulee urheilukilpailu, joka vaatii uhreja, jotta voitto saavutettaisiin (1. Kor. 9:24–27). Sama kuva, mutta eri verbillä, luonnehtii Paavalin koko elämänkulkua. Damaskoksen tiellä, kun hän vainosi kristittyjä (*dioko*, merkityksessä ”vainota”), Kristus saavutti hänet. ”Silloin hän ei katso vielä saavuttaneensa päämäärää: ’Minä jatkan juoksuani (*dioko*) yrittäen saavuttaa sen, koska Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen... Unohtaen sen, mikä on takanapäin, ja koko olemuksellani eteenpäin kurottautuen juoksen suoraan kohti päämäärää voittaakseni palkinnon, jonka Jumala taivaallisella kutsullaan antaa Kristuksessa Jeesuksessa’” (Fil. 3:12 ff.).

Älkäämme antako esteiden pysäyttää meitä (Gal. 5:7). ”Kun ympärillämme on näin suuri todistajien pilvi [eli stadionin katsomon katsojat, entiset mestarit]..., juoskaamme kestävinä se kilpajuoksu, joka on edessämme, katseemme kiinnitettyinä uskomme johtajaan” (Hepr. 12:1 f.). Hän on edelläkävijämme (*prodromos*, sanasta *edramon*, verbin *trecho* aoristimuoto) (Hepr. 6:20). Silloin emme juokse turhaan (1. Kor. 9:26; Gal. 2:2; Fil. 2:16), ja voimme sanoa Paavalin kanssa: ”Olen taistellut hyvän taistelun loppuun, olen päättänyt juoksuni, olen säilyttänyt uskon” (2. Tim. 4:7). Kaikessa tässä ei kuitenkaan pidä unohtaa, että kaikki on lähtöisin yksin Jumalasta: ”Se ei riipu siitä, joka tahtoo, eikä siitä, joka juoksee, vaan Jumalasta, joka osoittaa laupeutta” (Room. 9:16).