Valkoinen

Raamatun maailmassa valkoinen liittyy ihmisten juhliin ja iloisiin tapahtumiin. Se tuo mieleen viattomuuden, ilon ja puhtauden; se herättää ihailua. Valon ja elämän värinä valkoinen on vastakohta mustalle, pimeyden ja surun värille. Raamattu käyttää näitä eri merkityksiä (Saarn. 9:8; Sir. 43:18), mutta antaa niille uuden, eskatologisen ulottuvuuden: valkoinen on Jumalan kunniaan liittyvien olentojen tuntomerkki: taivaallisten tai kirkastuneiden olentojen.

1. Taivaalliset olennot. Ilmestyskirja korostaa taivaallisen maailman kuvauksessa valkoista kaikkein painokkaimmin ja tähdentää näin sen eskatologista merkitystä: kivi (Ilm. 2:17), pilvi (Ilm. 14:14), hevonen (Ilm. 19:11), valtaistuin (Ilm. 20:11). Mutta koko Raamattu, sekä VT että UT, tuo esiin taivaasta tulleiden olentojen loiston ja valkeuden: olipa kyse Hes. 9:2:n valkoisiin pukeutuneesta miehestä tai enkeleistä, Jumalan sanansaattajista, joiden vaate on ”häikäisevä” (Luuk. 24:4 rinnakk.; Ap. t. 10:30), taivaallisen hovin 24 vanhimmasta (Ilm. 4:4) tai ”Ihmisen Pojasta” (Ilm. 1:13 f.), itse Kristuksesta, jota Ikiaikainen ennusti: ”vaate valkoinen kuin lumi, hiukset puhtaat kuin villa” (Dan. 7:9).

2. Kirkastuneet olennot. Kristuksen taivaallisena värinä valkoinen ei ilmene hänen maallisen elämänsä aikana muuten kuin erityisenä hetkenä, Kirkastumisessa, jolloin hänen vaatteensa ”muuttuvat niin säteilevän valkoisiksi, ettei kukaan pesijä voi valkaista niin valkoiseksi” (Mark. 9:3 rinnakk.). Samoin valkoinen on kirkastuneiden olentojen, pyhien, väri: synnistään puhdistettuina (Jes. 1:18; Ps. 51:9), Karitsan veressä valkaistuina (Ilm. 7:14), he tulevat osallisiksi Jumalan kirkkaasta olemisesta (Ilm. 7:9–13). He muodostavat voittajan ”valkoisen saattueen” (Ilm. 3:4 f.), suunnattoman ja riemuitsevan joukon, joka julistaa iloaan ikuisessa valon juhlassa: Karitsa yhtyy Morsiameen, joka on pukeutunut ”häikäisevän valkoiseen pellavaan” (Ilm. 19:5–14).

Kasteen liturgiassa on aina käytetty valkoista pellavaa vaatteena (vrt. 3. Moos. 6:3), ja vastakastetun päähän pannaan valkoinen kastepäähine. Näin hän armon kautta osallistuu taivaallisen olotilan kunniaan sekä siihen kuuluvaan viattomuuteen ja iloon.