Baabel ja Babylon

Toisin kuin Egyptillä, jolla on Raamatun symboliikassa moniselitteinen merkitys, Babylonilla on siinä aina pahan vallan osa, vaikka Jumala voikin toisinaan käyttää sitä suunnitelmiensa toteuttamiseen.

1.. Baabelin merkki.. Jo ennen kuin Israel joutui suoraan kosketuksiin suuren mesopotamialaisen kaupungin kanssa, se oli läsnä pelastushistorian näköpiirissä. Baabel on näet Babylonin hepreankielinen nimi, ja kuuluisa torni, josta puhutaan 1. Moos. 11:1–9, on sen suuren temppelin porrastorni eli zikkurat. Tämä torni on babylonialaisen epäjumalanpalveluksen tunnusmerkki, mutta se esitetään myös ihmisen ylpeyden symbolina. Siksi raamatullinen traditio liittää kielten sekoittumisen Baabelin merkkiin: näin Jumala rankaisi ihmisiä heidän ylpeästä epäjumalanpalveluksestaan.

2.. Jumalan vitsaus.. Seitsemänneltä vuosisadalta alkaen Babylonilla on kuitenkin suorempi osa pelastushistoriassa. Tuolloin kaupungin valloittaneet kaldealaiset aikovat riistää Niniveltä Lähi-idän herruuden. He ovat pelottava mahti, joka ”tekee voimastaan jumalansa” (Hab. 1:11); mutta Jumala ottaa tämän mahdin mukaan suunnitelmaansa. Babylon auttaa siten panemaan täytäntöön hänen tuomionsa Niniveä vastaan (Nah. 2:2–3:19). Se on Jumalan vitsaus Israelille ja ympäröiville valtakunnille: Jahve on antanut ne kaikki Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin käsiin, ja niiden on kannettava hänen iestään (Jer. 27:1–28:17). Se on kultainen malja, josta Jahve juovuttaa kansat (Jer. 25:15–29; 51:7). Se on vasara, jolla hän murskaa koko maan (Jer. 50:23; 51:20 ja seur.). Ennen kaikkea Babylon panee täytäntöön Jahven tuomion Juudaa vastaan (Jer. 21:3–7): sen maa on pakkosiirtolaisuuden paikka, jossa Jumala kokoaa kansansa jäännöksen (Jer. 29:1–20). Tätä ankaraa todellisuutta kuvaavat Kuninkaiden kirjat (2. Kun. 24–25); mutta ”Babylonin jokien varsilla”, missä laulut vaihtuvat itkuun (Ps. 137), karkotetut juutalaiset kokevat puhdistavan kärsimyksen, joka valmistaa tulevaa ennalleen palauttamista.

3.. Pahan kaupunki.. Tämä Babylonin osa Jumalan kaitselmuksessa ei estä sitä olemasta pahan kaupunki sanan täydessä merkityksessä. Muiden kansojen ja jopa Niniven tavoin (Jes. 19:24; vrt. Joona) se on tosin kutsuttu jonakin päivänä liittymään Jumalan kansaan (Ps. 87:4). Mutta Niniven tavoin se on mieltynyt omaan voimaansa (Jes. 47:7, 10; vrt. 10:7–14). Se on noussut ylpeästi ja röyhkeästi Jahvea vastaan (Jer. 50:29–32; vrt. Jes. 14:13–14). Se on tehnyt rikoksia yhä enemmän: harjoittanut noituutta (Jes. 47:12) ja epäjumalanpalvelusta (Jes. 46:1; Jer. 51:44–52) sekä syyllistynyt kaikenlaisiin julmuuksiin... Siitä on todella tullut pahuuden temppeli (Sak. 5:5–11), ”olemattomuuden kaupunki” (Jes. 24:10?).

4.. Lähtö Babylonista.. Jos pakkosiirtolaisuus oli oikeudenmukainen rangaistus syylliselle Israelille, se on nyt koettelemuksen käännyttämälle pienelle jäännökselle sietämätöntä vankeutta ja vieläpä vaarallinen olinpaikka. Kun ennustetut 70 vuotta ovat kuluneet (luku on sovinnainen: Jer. 25:11; 29:10; 2. Aikak. 36:21), koittaa siis vapautuksen vuosi (Jes. 61:2; vrt. 3. Moos. 25:10). Tämä kauan odotettu vapautus on Jumalan kansalle ”hyvä sanoma” (Jes. 40:9; 52:7 ja seur.). Pakkosiirtolaisia kehotetaan jättämään paha kaupunki: ”Lähtekää Babylonista!” (Jes. 48:20; Jer. 50:8); ”Pois sieltä! Älkää koskeko mihinkään epäpuhtaaseen!” (Jes. 52:11). Näin he lähtevät jälleen kohti Jerusalemia, kuin uudessa eksoduksessa. Tämän hetken pelkkä muisto täyttää sydämet ilolla seuraavina vuosisatoina (Ps. 126:1–5). Se on merkittävä ajankohta, josta Matteus tekee yhden vaiheen: messiaanisen aikakauden (Matt. ...).

5,. Babylonin tuomio.. Samalla kun pelastushistoria saa näin uuden suunnan, Babylon, Jumalan vitsaus, kokee vuorostaan jumalalliset tuomiot. Syytökset pahan kaupunkia vastaan on esitetty. Profeetat julistavat tuomion ilolla (Jes. 21:1–10; Jer. 51:11–12). He virittävät Babylonista ivallisia valituslauluja (Jes. 47). He kuvaavat ennalta sen hirvittävän hävityksen (Jes. 13; Jer. 50:21–28; 51:27–43). Se on Jahven päivä Babylonia vastaan (Jes. 13:6...), Jahven kosto sen jumalille (Jer. 51:44–57). Kyyroksen voittoisa marssi on ikään kuin tämän tapahtuman enteilyä (Jes. 41:1–5; 45:1–6); Kserkseen sotajoukot toteuttavat sen vuonna 485, niin ettei Babylonista jää kiveä kiven päälle (vrt. ehkä Jes. 24:7–18; 25:1–5). Silti se elää edelleen juutalaisten muistissa kadotukseen tuomitun pakanallisen kaupungin esikuvana ja sen kuningas Nebukadnessar ylpeän ja pyhäinhäväistykseen syyllistyvän tyrannin esikuvana (Dan. 2–4; Jud. 1:1–12).

6.. Baabelin salaisuuden pysyvyys.. Historiallinen Babylonin kaupunki kukistui kauan ennen Uuden testamentin aikaa. Mutta sen kautta Jumalan kansa tuli tietoiseksi vääryyden salaisuudesta, joka vaikuttaa jatkuvasti tässä maailmassa: toisiaan vastassa olevat Babylon ja Jerusalem ovat ne kaksi kaupunkia, joiden kesken ihmiset jakautuvat; kristillisellä kielellä Jumalan kaupunki on vastassa saatanan kaupunkia. Alkukirkko ymmärsi pian, että sekin oli vedetty mukaan tähän samaan kahden kaupungin näytelmään. Uutta Jerusalemia vastassa (Gal. 4:26; Ilm. 21) Babylon nousee yhä uudelleen. Neron vainoista lähtien se saa konkreettisesti keisarillisen Rooman kasvot (1. Piet. 5:13). Ilmestyskirja kuvaa sen tässä hahmossa kuuluisaksi Portoksi, joka istuu helakanpunaisen Pedon selässä ja on juopunut pyhien verestä (Ilm. 17). Se on liitossa Lohikäärmeen, joka on saatana, ja Pedon, joka on Antikristus, kanssa. Siksi Jumalan kansaa kehotetaan pakenemaan siitä (Ilm. 18:4), sillä sen tuomio on lähellä: suuri Babylon kukistuu (Ilm. 18:1–8), ja Jumalan viholliskansat valittavat sen kohtaloa samalla kun taivas kaikuu ylistyshuudoista (Ilm. 18:9–19:10). Tämä on lopulta pahan kaupungille varattu kohtalo; jokainen historiallinen katastrofi, joka kohtaa Jumalaa ja hänen Kirkkoaan vastaan nousseita maallisia valtakuntia, toteuttaa tämän jumalallisen tuomion uudelleen. Tästä näkökulmasta Vanhassa testamentissa säilyneet Babylonia koskevat profetiat saavat eskatologisen täyttymyksensä: ne pysyvät uhkana niiden syntisten kansojen yllä, jotka vuosisadasta toiseen ilmentävät Babylonin salaisuutta.