Aaron

1 Hitaasti, vuosisatojen kuluessa, muotoutui hahmo, joka on pappissäädyn (3. Moos. 1:5) ja ”Aaronin suvun” (Ps. 118:3) kantaisä. Vanhojen perimätietojen mukaan Aaron, ”leeviläinen” (2. Moos. 4:14), Mirjamin veli (15:20), on Mooseksen puhemies (4:14–17) israelilaisten (4:27–31) ja jopa faraon (5:1–5) edessä. Hän tukee veljeään taistelussa amalekilaisia vastaan (17:10–13) ja seuraa tätä Siinaille (19:24), jossa hän pääsee ” näkemään Jumalan” (24:10–11). Hänen muistonsa ei ole tahraton: hänellä oli suuri vastuu kultaisen vasikan tapauksessa (2. Moos. 32; vrt. Ap. t. 7:40), ja hän nousi Moosesta vastaan (4. Moos. 12:1–15).

Myöhemmin pappisperinteessä, luultavasti kaikuna niistä ristiriidoista, joita toisen temppelin aikana oli pappissukujen välillä, Aaronista tulee uskonnollisten kysymysten asiantuntija ja ”Aaronin poikien” suvun nimikantaisä (2. Moos. 28:1; vrt. Luuk. 1:5). Hänet kuvataan voideltuna ylipappina (2. Moos. 29:1–30), jonka vaatteita hän kantaa ja jonka toimitukset hän ensimmäisenä suorittaa (39:1–31). Jumala vahvistaa tämän etuoikeuden tuomiolla (4. Moos. 16) ja ihmeellä: sauva puhkeaa kukkaan (4. Moos. 17:16–26), ja se säilytetään siitä lähtien liitonarkissa (Hepr. 9:4). Tästä lähtien Aaron mainitaan veljensä Mooseksen rinnalla, kun Jumala antaa käskynsä (2. Moos. 9:8–10; 12:1 ym.) tai kun kansa purkaa tyytymättömyyttään (2. Moos. 16:2; 4. Moos. 16:3). Hän osallistuu myös yhteiseen epäuskoon Meribassa (4. Moos. 20:1–21) ja jakaa kohtalon, jonka vuoksi hän kuolee ennen kuin pääsee Luvattuun maahan (20:22–29). Aaron pysyy kaikkina aikoina ylipapin perikuvana (Sir. 45:6–22), ihmeellisenä esirukoilijana, joka käänsi pois Jumalan vihan (Viis. 18:20–25). Jeesuksen ajan essealaiset eivät odottaneet ainoastaan Daavidin pojan Messiasta, kuningasta, vaan ennen muuta Aaronin Messiasta, ylimmäistä pappis-Messiasta.

2 Uudessa testamentissa Aaronista puhuu vain Heprealaiskirje. Se nostaa esiin tämän merkittävän hahmon kaksi puolta. Kristus ei ottanut itselleen laupiaan ylipapin virkaa, vaan Jumala kutsui hänet ”niin kuin Aaronin” (Hepr. 5:2–5; vrt. 2. Moos. 28:1; 4. Moos. 18:1). Toisaalta perintönä siirtyvä Aaronin pappeus ei ennakoi Kristuksen pappeutta, toisin kuin Melkisedekin pappeus, jonka sukuluetteloa ei voi jäljittää (Hepr. 7:3, 15–21). Aaronin pappeus ei myöskään voi saavuttaa sitä täydellisyyttä, joka on Kristuksen pappeuden tunnusmerkki (7:11, 23–27).